torstai 29. maaliskuuta 2012

Baristapelleilyä ja suklaanyhertämistä

Ei saapunut labraan alastonta kahvinkeittäjää, vaikka sellaisen luulin tilanneeni. Sen sijaan Aeropress tuli ja vei mennessään. En tiennytkään, että kahvi voi oikeasti maistua kahvilta eikä suodatinpaperilta. Nyt tiedän ja paluuta ei enää ole. Aivan järkyttävän helppoa ja hyvää valmistaa maukasta kahvia. Kiitos sille herrasmiehelle, joka antoi tämän edullisen vinkin ;)
Ja ei, kahvia EI juoda Ikean juomalasista, vaan posliinikulhosta. Tässä on vain menossa ensin tämä valmistusprosessi ja testaus :) Taustalla häärii papumylly, joka on vielä neitsyenä. Seuraavaksi siis papujen metsästykseen.


Sivistyneet nykyihmiset nauttivat kahvin kanssa suklaata, joka on valmistettu rakkaudella ja raivolla. Esiraivolla siksi, että en koskaan onnistu saamaan raakasuklaasta sen kummempia nautintoja, koska ne maistuvat aina *piip*. Tällä kertaa sain sentään jotain ihan kelvollista aikaiseksi. Ei liian makea, kuten yleensä. Tosin tästäkin voisi stevian jättää kokonaan pois, niin olisi ehkä enemmän happaman emännän makuun :)

  • 2 rkl kovettunutta kookosöljyä ( saattoi olla vähän reilustikin )
  • 1 rkl raastettua kaakaovoita
  • 2 rkl raakakaakaojauhetta
  • 1 tl lucumaa
  • 5 tippaa vaniljasteviaa
  • 1 tl raastettua appelsiinia
  • maailman vähiten suolaa
Sulata vesihauteessa rasvat ja sekoita muut sekaan. Puoli tuntia pakkasessa ja sitten jakoon. Vaikeaa suklaanyhertäminen ei ole. 
Suoraan pakkasesta jakoon. Sopii myös lapsille.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Perca fluviatilis x 3

Karvaranne kävi eilen pilkillä. Monen tunnin ankaran ja reipasotteisen pönöttämisen seurauksena kassissa oli kolme ahventa. Vanajaveden Ahti ei ollut kovin lämminsydäminen anneissaan ja oli näköjään päättänyt, että pienet maistiaiset riittää. Vähään on ihmisen tyydyttävä ja kyllähän se suurta iloa tuotti, kun sai valkoista herkkua lautaselle <3


Kalan kanssa on sellainen neoliittinen juttu, että se vaatii ehdottomasti kaverikseen voita. Kookosöljy olisi ollut kansalliskalan pahoinpitelyä, joten voita pannulle ja reippaasti suolaa. Isänmaallisuuden nimissä siis. Eihän nyt muutoin tietenkään ;) Kotimainen kala on hieno asia. Se tekee hyvää ja etenkin suurinta riemua tuottaa ajatus omatoimisesta onkimisesta. Vaikkakin elohopea- ja lääkejäämistöjä näissäkin reppanoissa oli, teki se silti hyvää. Niin hifistelyyn ei sentään pysty, että kasvattaisi omia ahvenia lähdevedellisessä akvaariossa. Tyydytään tuhansiin myrkkyjärviin mieluummin.



maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kahvia ja diagnoosihärkää

Pahoittelut, ettei taaskaan ole tarjolla reseptiä. Vain yleishölinää ja viihdykettä itselle. Tässä sairaslomalla aika tuntuu pysähtyneen ja ajatukset rullaavat vain oman olotilan ympärillä. Tänään päätin kuitenkin laajentaa tajuntaani hieman ja lähdin käymään Caffissa. Kerrassaan ihania kahvipapuja ja biljoonaa eri laatua. Olettaisin, että tästä aukeni nyt ihan uusi kahvimaailma. Huomenna varmaankin keittiöön saapuu vähäpukeinen barista ja espressokeitin. 
Kolme uutta kaveria :)
Brasilialainen koeajossa.
Kahvi + kuppi = kahvikuppi


Kahvikaupan jälkeen tuli niin suuri nälkä, että piti päästä lounaalle ketjupöytään. Uuden diagnoosin kunniaksi oli virkistävää käydä valmiin lautasen kimppuun. Ravintolasyöminen ei ole ongelmallista edes paleon periaatteiden mukaisesti. Jonkun verran on kuitenkin tehtävä joustoa, jos aikoo selviytyä ilman ahdistuksia. Olen vapauttanut itseni niistä ajatuksista, että paistorasvana käytetään koneöljyä ja kastikkeissa saattaa olla sokeria. Kaikkea ei voi kontrolloida, joten pipo pois päästä ruokapöydässä :)
Esiähkyyn hapankaalia, porkkanaa, kaalia ja salaatinkastiketta. Sen verran kuivaa ruohoa, että oli kasteltava se tuolla epäkelvolla soosilla.
Diagnoosihärkää cajunkastikkeella, coleslawia, paistettua sipulia ja paprikaa sekä vastapäisen herran lautaselle rullattu maissitanko. Eläin oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

The Food Revolution

Hyvä luento. Ruotsalaisaksentista huolimatta. Ei tässä mitään uutta ja mullistavaa ole, mutta mielestäni kuitenkin sen verran arvokasta asiaa, että syytä laittaa jakoon :)

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Coffee, anyone?

Kahvi tuskin kuului paleoliittiseen arkeen. Eikä varmaan juhlaankaan. Omaan elämään se kuitenkin kuuluu ja olkoonkin kuinka terveellistä tai epäterveellistä, niin nautin sitä päivittäin pari kuppia. En ahdistu sen mahdollisesta kehoa happamoittavasta vaikutuksesta enkä myöskään siitä, että siitä saa kuitenkin jonkun hengenvaarallisen taudin. Hyvä isä sentään, kai sitä sentään edes jotain saa tehdä ilman syyllisyyksiä :) 


Kahvia menee aamuisin se pakollinen herätysmuki. Toinen hetki on töissä aamupäivällä estämään haukottelua ja suun repeämistä. Kotipäivinä pihtaan toisen mukillisen yleensä iltapäivään. Nautin kahvin mustana. Opettelin maitokahvista pois ja opin sen ällistyttävän nopeasti ihan kerralla. Kahviloissa tosin nautiskelen lattea, jos joskus eksyn pois kotoa. Harvinaisina herkkutuokioina lurautan kookosmaitoa sekaan. Pääsääntöisesti kuitenkin ihan mustana ja ilman minkäänlaisia makeutustekijöitä.


Arkikahvina käytän Ikean luomulaatua. Ihan vain siksi, että se on edullista (2.50e/250g) ja kelvollisen makuista. Luksushetkeen ja nautiskeluun sitten CafeCepsiä ja se vasta herkkua onkin. Vielä tähän päivään mennessä ei ole kukaan työntänyt postilaatikkoon parempaa, joten kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan. 


Tylsänä ihmisenä pöräytän kahvit Moccamasterilla ja haaveilen joka aamu jonkinlaisesta kahvikoneesta, joka suhauttaisi keskieurooppalaiset makunautinnot nopeasti ja tyylikkäästi. Mitä ja minkälaista kahvia sinä nautit? Anna vinkkejä herkuista ja hurmioista :)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kookosöljyjen kuningatar

Postasin tämän kuvan Facebookiin ja pakkohan se on tännekin tuoda julki. Kyseessä on nimittäin maailmankaikkeuden mahtavin kookosöljy! Viidestä tuotemerkistä on kokemusta ja tämä on nyt se kaikkien purkkien emo. Tämän parempaa ei voi olla olemassa. Tai jos on niin, kertokoon joku välittömästi.


Pehmeää, lempeää, sulavaa, mietoa ja maukasta. En sen paremmin osaa kehua. Omani tilasin Vitaravinteesta. Nopea toimitus, siitä malttamaton mieleni antaa pisteitä.

Prosenttipyttis

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pyttis on hyvää. Ilman perunaa tosin. Tällä kertaa myös ilman mulkeroa kananmunaa. Heräsin klo 04 grillimakkaraunesta ja odotin malttamattomana pääsyä S-markettiin. Päätin, että tänään syön makkaraa. En ole varmaankaan kahteen vuoteen syönyt sitä sen vuoksi, että on ällöttänyt. Poistuin mukavuusalueelta kohti lenkkimakkaraa. Havahduin nimittäin eilen muistisääntöön, josta Johanna ystävällisesti muistutti. 80% paleoevästä ja 20% liukumavaraa. Olkoon makkara tämän viikon liukuma. Niuhottaminen ei ole terveellistä, joten joskus täytyy muistaa tulla luolasta ulos :)

Ei sen kummempaa kuin pekonisiivujen paisto, sipulit sekaan ja lopuksi muut. Toimintoa helpotti se, että ruusukaalit olivat esikypsennettyjä. Muutama minuutti ja pyttis lautaselle. Lurautin muuten ihan prosenttiperiaatteen vuoksi myös luomuketsuppia sekaan. Iik, aika vallatonta menoa :)

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Nihkeä nahkalätkä

Ehkä omituisin tuotos, mitä olen ikinä saanut aikaiseksi. Se on makeaa ja se on nihkeää. Ihan kelvollista kahvitarjoilua kuitenkin, jos sattuu tulemaan hyvähampaisia vieraita. Mikäli tästä olisi halunnut rapeaa keksihenkeä, niin olisi pitänyt laittaa sekaan nyrkillinen voita. Mahdollisen makeantuskan se kuitenkin poistaa ja täyttää hiilihydraattivajeen, mikäli sellaisesta sattuu kärsimään :)
  • 1 pkt taatelia ( 250 g )
  • 1½ dl vettä
  • 3 dl mantelijauhetta
  • 1 rkl luomukanelia 
  • ripaus suolaa
Pehmennä taatelia muutama minuutti kiehuvassa vedessä. Sössötä puikkosekottimella sileäksi ja anna jäähtyä. Sekoita mukaan jauhe, kaneli ja suola. Läpsyttele kostetuilla kätösillä uunipellille ja paista 180 asteessa noin puolisen tuntia. Siirsin pellin 20 minuutin jälkeen alatasolle, jottei laatta kärventyisi, vaan kuivuisi nihkeäksi. Leikkasin palat heti kuumana, koska oletin niiden rapsakoituvan ja nahkistuvan sen verran, että jäähtynyttä lätkää olisi hankala käsitellä. Olin oikeassa. 

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Rakoileva rintama

Paleon erinomaisuus tuntuu olevan vastatuulessa. Usealta suunnalta tulee viestiä, ettei se olekaan niin siistiä syödä primitiivisesti. Moni kokee paleon rajoittavana ja ahdasmielisenä elämäntapana. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämässä täytyy tehdä niin, miten itse haluaa. Ottaa vastaan hyödyt ja haitat ja elää sulassa sovussa itsensä kanssa. Stressaaminen ja tuskaisuus ei ole tarkoituksenmukaista. Hyvä elämä sen sijaan on.


Paleo ei sovi kaikille. Eikä sen tarvitse sopia kaikille. Olen myötämielinen niille, jotka paleopolulta poistuvat. Elämä on niin arvokasta ja kaunista, että ei sitä kannata hukata. Aina voi tulla takaisin, jos siltä tuntuu ja etsimällä löytää itselleen juuri sen sopivan olon ja kolon. Tässä luolassa on aina tilaa ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita uudelleen.


Postauksen tarkoitus on siis se, että tehkää hyvät ihmiset niin, miten parhaaksi näette. Avomielisyys ja lempeä itsekohtelu vie pidemmälle kuin kärsimys ja surkeus. Epämukavuusalueella toki kannattaa käydä ja kokeilla, jotta saa kokemusta. Itse rakastuin paleoon vähähiilihydraattisen elämän kautta kaksi vuotta sitten enkä ole pyrkimässä pois. Vaikkakin möhelsin kilpirauhasen rikki ja sen seurauksena pullahdin 8 kiloa. Ei haittaa. Koen silti olevani oikean elämäntavan syleilyssä ja kaikista terveysongelmista huolimatta jatkan tätä ihanaa eloa. 


Miksi paleo?
Siksi, että se on tehnyt niin paljon hyvää. Perä edellä on menty puuhun ja tultu ryminällä alas. Opin mm. sen, että kannattaa käyttää jodia eikä hinkuttaa 26 gramman hiilareilla 12 treeniä viikossa. Oma neuroottinen rakenteeni tykkää siitä, että syön samoja raaka-aineita päivästä toiseen enkä kaipaa mitään suuria vaihteluja. Paistettu luomuliha on aina hyvää ja jos sen paistaa vasemmalla kädellä, niin tulee juuri sopivaa virkeyttä. En ikävöi puuroja enkä ruisleipää. En kaipaa pullaa enkä täytekakkuja. Niitä ei vain yksinkertaisesti ole enää olemassa. Voin äärimmäisen hyvin psyykkisesti, kun ei tarvitse taistella ruokahimojen kanssa. Se on mielestäni paleon paras ominaisuus. 


Entisen elämän ruokarallattelut- ja fantasiat ovat historiaa. Tiedän, miltä tuntuu tuskailla leivostiskin äärellä ja sipsipussien välissä. Tiedän, miltä tuntuu ahtaa ruokaa suuhun hysteerisenä. Tiedän, mitä ruokanarkomania on. Tiedän myös sen, että siitä pääsee eroon. Se tunne, kun yhtenä päivänä huomaa ajattelevansa ihan kaikkea muuta kuin ruokaa, on niin vapauttava olotila, että tulee itku. Se on kiitollista ulinaa itselle ja maailmalle siitä, että suhde ruokaan on vihdoinkin normaali. Keho kertoo, koska sen on nälkä. Se kertoo myös sen, haluaako se energiaa lihasta vai kalasta. Se kertoo myös sen, koska kannattaa pitää pätkäpaastoa ja koska on tarve tankata enemmän hiilihydraattia. Kropan ollessa puhdas kaikista pahuuksista, se osaa jutella ihan asiallisuuksia. Hupsuja se puhuu silloin, kun sille annetaan jotain sellaista, jota se ei oikeasti tarvitse. Erotusdiagnostisesti siis täytyy tunnistaa oikeat höpötykset tarpeettomasta tuotannosta.


Sen vaan tietää, kun on hyvä olla. Siksi paleo on mun juttu <3

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Mielenterveyspommi

Alakulon ja apatian häätöön sopii hienosti paistettu omena. Vaikeusstasoltaan ja haasteellisuudeltaan juuri sopivan vaativa. Varsinainen mielenterveyspommi. Just eat it :)

  • luomuomena
  • sopivasti silkkiäispuunmarjoja 
  • luomukanelia
  • kookosöljyä paistamiseen
  • kookoskermaa kiitollisuutta lisäämään
Pilko, paista ja tule onnellisemmaksi <3

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Paleonisti

Tässä ei nyt ole taaskaan mitään kerrottavaa. Nämä otokset ovat esiintyneet jo Labran Facebook-sivulla, mutta laitan ne myös tänne muistiin  ja tiedoksi niille, jotka kysyvät toistuvasti :
MITÄ SÄ SIT MUKA SYÖT ?
No mä syön ruokaa. Isojen ihmisten aterioita. Syön sitä, mitä haluan ja tekee mieli. Pääsääntöisesti tekee mieli kanaa, broileria tai lintua. Ihan miten sen haluaa määritellä. Samalla viivalla seisoo luomulaatuinen nauta ja ihan rinnalla loimulohi. Näitä pallottelen päivästä toiseen enkä kyllästy. Kananmunat toki kuuluvat viikko-ohjelmaan myös. Niitä menee muodossa tahi toisessa kymmenkunta viikossa. Luomuna tietenkin. Proteiinien lisäksi suurkulutan rehuja saatavuuden mukaan. Joskus tyydyn viherjuomiin- ja pirtelöihin, useimmiten jauhan ne kuitenkin hampailla. Siemeniä ja pähkinöitä rajoitetusti, koska olen lihava. Turhaa energiaa niistä rasvahapoistakin tulee, jos pähkinöitä pussitolkulla puputtaa. 


Sitten on ne rasvat. Pääsääntöisesti kookos- ja oliiviöljyä. Neitsytpuristettua ja luomua. Etenkin kana vaatii kaverikseen kookosöljyä, salaattiin sotken mieluummin oliivia. Joskus tulee himo paistaa munat voissa ja silloin toimin niin. Lisäksi leivonnaisissa suosin luomuvoita. Ja onhan se tietysti myös höyrytettyjen kasvisten kanssa aika jees :)


Entäs maito? No joskus syön juustoa. Joskus syön turkkilaista luomujogurttia. Joskus syön rahkaa. Joskus jopa luomukermaa. En säännöllisesti, satunnaisina fiilistelyinä. Perinteiseen paleoon maitotuotteet eivät kuulu, mutta oma kroppa ei huuda vastaan, vaikka joskus maitotielle menenkin. Yksilöllistä ja vapaaehtoista siis.


Hedelmiä ja marjoja menee rajoitetusti. Johtuen olemattomasta hiilihydraatinsietokyvystäni ja haimattomuudesta. Marjoja siedän ja niitä nautin päivittäin hitusen. Jäisenä pakkasesta tai lössöinä lusikalla suuhun. Mustikat kookoskerman kanssa ovat herkkua eikä niihin näköjään kyllästy koskaan. Hedelmien suhteen olen hyvin rajoitettu. Välttämättä en nauti edes viikottain. Riippuu verensokerista ja telluksen asennosta :) 


Herkuista menee tummaa suklaata päivittäin. Raakana menisi vielä useammin, jos olisin reippaampi. Tässäkin on tosin sen ongelma, että omatekoiseen suklaaseen tulee niin helposti työnnettyä liikaa hiilihydraattia ja sitten ollaan taas pulassa verensokerin kanssa. Makeutusaineista olen hyväksynyt vain stevian ja nykyään rajoitan senkin käyttöä aktiivisesti. Ihminen kun ei mielestäni tarvitse makeaa. 


Näitä mä syön ja hyvin menee. Paitsi silloin, kun kilpirauhanen kettuilee ja diabetes näyttää keskisormea. Elämä ei ole auvoista kroonisesti sairaana, mutta biljoona kertaa laadukkaampaa paleonistinä kuin lautasmallilaisena. Paleon paras osuus on se, että keho hyrisee tyytyväisenä eikä ole minkäänlaisia vaikeuksia syömisien kanssa. Ei himoja eikä ruokatuskahetkiä. On helppo olla ja energian voi suunnata mielenkiintoisempiin toimiin kuin ruokarallatteluihin. Vuosikausien jälkeen olen vapautunut kaikista eneriatiheysajatteluista ja kaloriteorioista. Kaikki on niin luontevaa ja sujuu automaattisesti. Syön silloin, kun on nälkä ja olen syömättä, kun ei tee mitään mieli. Keho kertoo ja mä kuuntelen. Kiltisti ja kuuliaisesti :)


Grillattua kanaa ja sipulia. 
Aamupalasämpylät porkkanaraasteesta ja mantelijauheesta. Koko perheen suosikki!
Taas broileria. Tällä kertaa currymajoneesin kera. Edelleen helppoa ;)
9-vuotiaan tyttären valmistama illallinen. Höyrytettyä porkkanaa, paistettua luomulihaa ja sipulia. Mausteena pippuria ja savusuolaa. Taitava tyttö <3 Lapsikin osaa paleoliittisen elämän aakkoset, joten ei se aikuisellekaan ole niin vaikeaa ;)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Alfapizza

Ja tapahtui niinä päivinä, että Alfauros tahtoi pizzaa. Sitähän tehtiin laboratorio-olosuhteissa ja onnistuttiin hienosti. Ainoa miinuspiste tulee juustosta, mutta hei... Eihän pizzaa voi syödä ilman juustoa. Se olisi teeskentelyä. Lehmäjuusto kuuluu pizzaan eikä sitä voi paleoida mitenkään. Tai en minä ainakaan halua. Näin oli juuri hyvä :)

  • 5 luomumunaa
  • 1 dl seesaminsiemeniä
  • 1 rkl kuivattua oreganoa, tosin laittakaa te kaksi, joilla sitä on enemmän kaapissa
  • 5 dl mantelijauhetta
  • Ripaus suolaa
Sekoita ja levitä ohuelti leivinpaperin päälle. Paista 180 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pohja on rapisevan kuiva. Sitten täyteosuus ja takaisin uuniin. Helppoa ja hyvää. Täyttävää ja megaähkyistävää. 
Ennen uunia. Olisi saanut olla vieläkin kapoisempi pohja. 
Kappas, labrassa paistaa aurinko <3
Lihamiehen siivu.